Valotusaika ja himmenninaukko

Pitkiä suljinaikoja tarvitaan, kun valoa on vähän (siis valaistusolosuhteet ovat huonot tai kameraan on ladattu hidas filmi). Tällöin kamera on tuettava hyvin joko jalustalle tai jollekin tukevalle rakenteelle, jos tarkoituksena on saada teräviä kuvia.

Suljinajat säädetään kamerasta. Nykyisistä kameroista löytyy todella pitkiä aikoja alkaen useista minuuteista tai ainakin kymmenistä sekunneista. Vanhemmissa kameroissa käytössä oleva pitkien aikojen asteikko on 1 sek, 1/2 sek, 1/4 sek, 1/8 sek, 1/15 sek ja 1/30 sek. Näitä suljinaikoja käytettäessä kohteen tulee olla täysin liikkumaton tai erittäin hitaasti liikkuva.

Yleisimmin käytössä ovat suljinajat 1/60 sek, 1/125 sek ja 1/250 sek. Nämä ajat sopivat lähes kaikkeen kuvaukseen, varsinkin silloin kun kameraan on ladattu keskinopeaa filmiä. Näitä aikoja voidaan käyttää myös nopeahkon liikkeen pysäyttämiseen, esim. urheilukilpailuissa ja kuvatessa lapsia. Nämä ajat sopivat myös kuvaamiseen huonoissa valaistusolosuhteissa, jos kameraan on ladattu riittävän herkkää (siis riittävän nopeaa) filmiä.
Nopeita suljinaikoja 1/500 sek ja 1/1000 sek (tai jopa vieläkin nopeampia) tarvitaan, kun on tarve saada pysäytettyä filmille todella nopea liike. Lähes aina tarvitaan tällöin myös nopea filmi.

Suljinajan säätäminen on tehtävä kuvauskohteen, käytössä olevan filmin herkkyyden ja kuvauspaikan valaistusolosuhteiden mukaan. Kameroissa oleva valotusmittari määrää automaattikameroissa oikean valotusajan, ja ohjaa käsisäätöisissä kameroissa valitsemaan oikein. Valotusmittarin näytön mukaisesti tehdyt kameran säädöt ovat yleensä oikeat hyvän kuvaustuloksen saamiseksi. Mittari toimii filmin herkkyyden, suljinajan ja objektiivin aukon mukaisesti.

Kaikissa objektiiveissa on himmennin, jonka aukko on säädettävä tai säätyy automaattisesti. Aukkoa säätämällä vaikutetaan paitsi oikeaan valotukseen, myös siihen, miten paljon kuvassa halutaan olevan terävyysaluetta.

Himmeninaukkojen koko ilmaistaan luvulla, joka on merkitty objektiivin säätörenkaaseen. Nk. isojen aukkojen tunnusluvut ovat f/1; f/1,4; f/2 ja f/2,8. Näitä aukkoja käytettäessä terävyysalue kuvassa on lyhyt eli vain osa kuvasta on terävä. Isoja aukkoja joudutaan joskus käyttämään huonoissa valaistusoloissa oikean valotuksen saamiseksi. Niitä voidaan käyttää myös, jos halutaan saada kuvan tausta epäteräväksi.

Keskiaukot f/4; f/5,6; f/8 ja f/11 ovat keskimäärin eniten käytössä. Näitä aukkoja käytettäessä saadaan pitkähköjä terävyysalueita ja voidaan käyttää lyhyehköjä suljinaikoja.
Pienet aukot f/16; f/22 ja f/32 ovat kinofilmikameroissa käytettävien objektiivien pienimmät aukot. Näitä aukkoja käytettäessä terävyysalue on pitkä, riippumatta käytetyn objektiivin polttovälistä.

Objektiivin polttoväli vaikuttaa nimittäin myös terävyysalueeseen. Laajakulmaobjektiiveilla saadaan suuri terävyysalue käytetystä aukosta riippumatta. Normaaliobjektiiveilla ja lyhyillä teleillä terävyysalue on lyhyt varsinkin lähelle tarkennettaessa. Pitkillä teleillä lähelle tarkennettaessa terävyysalue voi olla vain muutamia senttejä.

Aukkoa vai aikaa säätämään?

Sävykkään kuvan edellytyksenä on oikea valotus, mutta filmin kannalta on lähes yhdentekevää, tuleeko valotus pienestä aukosta pitkän ajan kuluessa, vai täyden aukon kautta lyhyttä valotusaikaa käyttäen.

Kameroissa aukko on valittu siten, että suuremmasta pienempään siirryttäessä niiden valonsiirtokyky puolittuu, ja ajat siten, että säätövälillä aika pidentyy kaksinkertaiseksi. Näin alla kuvatuilla ajan ja aukon yhdistelmillä saadaan filmille sama valotus. Luovassa valokuvauksessa tämä on tärkeä tieto, koska aukkoa säätämällä voidaan säätää kuvan terävyysalueen pituutta, ja valotusaikaa muuttamalla liikkeen näkymistä kuvassa. Lyhyt suljinaika takaa tarkan, pysähtyneen kuvan, kun taas pitkällä ajalla voidaan saavuttaa esim. pehmeänä juokseva vuoristopuro.

Valotusaikaa lyhentämällä voidaan myös varmemmin välttää kuvan heilahtamista kuvaushetkellä. Nyrkkisääntö on se, että valotusajan pitäisi olla käsivaralta kuvattaessa vähintään objektiivin polttovälin käänteisluku – siis esim. 50-millisellä objektiivilla kuvatessa vähintään 1/60 sekuntia.

Mikä ihmeen terävyysalue?

Terävyysalueeksi sanotaan sitä aluetta, joka kuvassa toistuu terävänä tarkennustason molemmin puolin. Sen määrä normaaleilla kuvausetäisyyksillä jakautuu siten, että 1/3 on tarkennustason edessä ja 2/3 sen takana.
Terävyysalue kasvaa, kun aukko pienenee, kuvausetäisyys kasvaa tai polttoväli lyhenee. Määrätyillä arvoilla päästään siihen, että objektiivi toistaa kaiken terävänä äärettömästä lähes kuvaajaan asti. Jos terävyysalueen tietää, ei tarvitse säätää tarkennusta aina pelkkään pääkohteeseen.
Yleensä terävyysaluetta ei näe kuvaa tarkennettaessa, koska kamerat on rakennettu niin, että tarkennus tapahtuu aina objektiivin suurimmalla aukolla. Vaikka aukko säädetään objektiivista, se pienenee vasta kun kamera laukaistaan. Joissakin kameramalleissa on kuitenkin erillinen painike terävyysalueen tarkistamista varten.

Comments are closed.