Salamalaitteen ohjekirjaan kannattaa aina tutustua tarkasti. Selvitä, mikä on salamalaitteesi tyyppi ja ohjeluku. Ohjeluku selviää yleensä salamalaitteen tyyppinumerosta: esim. jos tyyppinumero on 280 niin ohjeluku on silloin 28. Huomioi, että ohjeluku on muuttuva käyttämäsi filmin herkkyyden mukaan. Perusohjeluku ilmaistaan yleensä 100 ASA:n mukaan. Jos filmin herkkyys pienenee niin myös ohjeluku pienenee. Jos filmin herkkyys suurenee, niin myös ohjeluku suurenee. Käytännössä tämä tarkoittaa salaman valaisemaa matkaa; herkemmällä filmillä salama valaisee pidemmän matkan. Pienitehoisia salamalaitteita käytettäessä olisi yleensä syytä käyttää herkkää filmiä paremman kuvaustuloksen saamiseksi.
Seuraava tunnusluku, joka on tiedettävä, on salaman valaisukulma. Pikkusalamalaitteiden valaisukulma on yleensä noin 45-60 astetta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että objektiivin kuvauskulman on oltava suunnilleen samanlainen. Jos esimerkiksi käytät kapean valaisukulman salamaa laajakulmaobjektiivin kanssa, niin kuvan molemmille reunoille jää tumma valaisematon alue. Uudemmissa käsisäätöisissä salamoissa on joissakin zoomattava välähdyspää, jolla valaisukulmaa voidaan muuttaa vastaamaan käytettävän objektiivin kuvauskulmaa. Vanhemmissa salamoissa tämä on saatettu hoitaa erillisellä, nk. laajakulmalisäkkeellä. Laajakulmalisäke on esim. muovinen osa, joka painetaan salaman valaisupinnan päälle.
Salamalaitteita on toiminnoiltaan kolmentyyppisiä: käsisäätöisiä, automaatisia ja kytkeytyviä. Käsisäätöiset laitteet ovat yleensä vanhahkoja, mutta oikein säädettynä täysin toimintakelpoisia. Automaattisalamat toimivat yleensä oman mittauskennonsa ohjaamina ja joissakin niissä voidaan filmin herkkyys asettaa käsin samaksi kuin kamerassakin. Kytkeytyvä salamalaite on rakennettu kameran kanssa täysin yhdessä toimivaksi kokonaisuudeksi. Kameran ja salaman tietokannat ymmärtävät toisiaan ja säätävät valotustekijät siten, että saadaan oikein valotettu kuva.
Näiden laitteiden tekniikkaan kuuluu automaattinen valaisukulman säätö, sekä automaattitarkennus ja -valotus.
Vanhempien automaattisalamoiden takaosassa olevat säätökiekot eivät useinkaan säädä salaman tehoa, vaan toimivat valaisumatkan osoittimina eri filminherkkyyksiä ja aukkoja käytettäessä. Vanhemmissa käsisäätösalamissa ei myöskään läheskään kaikissa salaman tehoa voi säätää, joten valotuksen säätö täytyy tehdä objektiivin aukkoa säätäen.
Saadaksesi salamastasi täyden hyödyn, ota sillä testikuvia erilaisilla objektiiveilla ja filminherkkyyksillä erilaisissa olosuhteissa. Ottaessasi testikuvia pidä kuvauspäiväkirjaa, johon merkitset kaikki kuvaustiedot. Muista myös tarkistaa kamerasi salamantäsmäysaika, ts. nopein suljinaika, jolla kamera ”pysyy perässä” (vanhoilla kameroilla yleensä 1/60 sek tai hitaampi).
Miksi salaman valo riittää vain pariin metriin?
Valon määrä häviää etäisyyden, eli matkan pidentyessä. Saman valon on edempänä valaistava isompi alue, kuin läheltä kuvatessa. Suhde on aika rankka: välimatkan kasvaessa kaksinkertaiseksi on valon määrän kasvettava nelinkertaiseksi, jotta sama lopputulos saavutettaisiin.
Automaattikamerat käyttävät lähietäisyyksillä pientä aukkoa, ja etäisyyden kasvaessa aukkokin kasvaa, kunnes tullaan objektiivin suurimpaan aukkoon. Tämä on samalla ko. salaman suurin valaisuetäisyys.
Kuten aiemmin mainittiin, salaman teho ilmoitetaan ohjeluvulla. Ohjeluku ilmoitetaan jollekin määrätylle filmille (oletus 100/21º ISO), kompaktikameroilla se on yleensä noin 12. Ohjeluku jaettuna kuvausetäisyydellä antaa tulokseksi aukkoluvun, eli esim. jos ohjeluku 12 jaetaan objektiivin valovoimalla f/3,5 saadaan laskettua pisin etäisyys (3,4 metriä), johon salaman täysi teho riittää.
Ulkona tämäkin etäisyys saattaa olla liikaa, vaaleassa huoneessa ja vaaleilla kohteilla se voi olla hiukan pidempikin. Jos filminherkkyys nelinkertaistuu (400/27º ISO) ohjeluku kaksinkertaistuu (24), samoin salaman pisin käyttöetäisyys (6,8 metriä). Herkkää filmiä käyttämällä salamankin teho riittää paremmin.
